perjantai 17. huhtikuuta 2015

Herra kuvausassistentti


Rocky on ihana kun se haluaa olla aina kaikessa mukana. Se haluaa tulla mukaan vessaan, se makaa mun kyljessä kiinni kun teen vatsalihaksia. Se on myös mun kuvausassistentti kun se on joka ikinen kerta innoissaan osallistumassa kuvauksiin. Vaatteiden ja muiden tavaroiden päälle se menee makaamaan tai seisomaan - vähintään tunkee kuonon kuvaan.

Musta on kuitenkin parasta ottaa ruokakuvia Rockyn kanssa kun se haluaa ängetä niihin mukaan ja mahdollisimman lähelle ruokaa vaikkei kuitenkaan oo eniten kiinnostunu itse siitä ruuasta vaan siitä kun me kuvataan.. :'D


Toki välillä sattuu kuono heilahtamaan ruokakipon suuntaan ja kyllähän sitä pitää nuuhkasta, mutta ikinä ei koskea. Olin laittanu tuolin oottamaan ja sitten kävin ottamassa kameran pöydältä niin siellähän se jätkä oli jo odottelemassa ja kerrankin sain sen kiinni ruuan haistelusta!





Käskin Rockyn alas, niin se kiipesi sitten toiselta puolelta tuonne mun jalkojen taakse.. :D Ja näistäkin te näätte, ettei se enää kattele tuota ruokaa vaan se vaan haluaa olla mukana<3



Kuvasin ostamani irtokarkit niinkuin teille olin luvannu ja katohan ku yhtäkkiä lautasella oli jonkun karvanen käpälä!


Menin kauemmas ottamaan kuvan koko jätkästä ja kun taas nostin katseen niin koko tyyppi seisoo pöydällä ja tuijottaa mua :DD Ja taas kerran, ei sitä kiinnosta nuo karkit niinku huomaatte vaan ainoastaan kuvauksiin osallistuminen!




Joku tuijotti mua syyllistävästi kun en päästäny sitä kuvaan..

Tässä tosiaan irtokarkit, joita ostin! Näyttää vähäiseltä määrältä, mutta oli niitä yli 300g.. Toki saatoin myös syödä jokusen ennen kuvaushetkeä.. Mun on pakko todeta se jo tännekin, että karkit ei oo enää mun juttu :D Oonko kasvanu jo niin vanhaksi vai mitä ihmettä?? Ne on vaan jotenkin tosi ällöttävän makeita ja sokerisia.. Kaikki leivokset, pullat, lätyt, kakut - ne on mun mieleen enemmän :D Sipsit ja popparit myös sekä jäätelökin joo, mutta senkin himo on alkanu ehkä vähän hiipumaan.. Vaikea kyllä sanoa onko jäätelöhimon hiipuminen todellista vai kuvittelenko vaan, sillä mun viimeisin jäätelökokemus ei ollut kovin hyvä. Tai no toisiksi viimeinen, sillä viimeksi söin eilen vaniljajäätelöä johon sekoitin nutellaa! Toisiksi viimeinen kokemus oli siis Ingam Creamy Mokkapala -jäätelö, jota epäilin jo ostohetkellä.. Ne muut maut on ihan sairaan hyviä ja uskalsin kokeilla tätäkin, mutta tää maistu liikaa kahvilta.. Söin siitä sitten vaan karkit ja suklaakuorrutteet ja poikaystävä loput >:D Ostin sen jäätelön viime kuun lopussa, jolloin mulla ei ollut itellä yhtään rahaa niin poikaystävä anto mun ostaa jäätelöä meiän (tai no oikeestaan sen) säästörahoilla. Mullahan tietty oli koko purkki mukana siellä kaupassa ja kaivoin oikein tahallaan kymmensenttiset sieltä :DD


Oikeasti.. Mää oon ihminen, joka ei häpeä juuri mitään ja voin vaikka kuin tolloilla ihmisten ilmoilla tai mitä vaan kunhan ei tarvi laulaa. Mutta tuon kuvan ottaminen hävetti ihan helvetin paljon :D Kyttäsin ettei kukaan nää ja siksi se varmaan tuntu vielä entistä nolommalta.. Kassalla pidin purkkia laukussa ja kaivoin sieltä ne hilut. Tässä vois taas kysyä, että miksen vaan ottanu purkista rahaa mukaan, mutta ei, mää halusin nimenomaan ottaa koko purkin mukaan! Musta se oli jotenkin jännempää.



Jos palataan taas herra kuvausassistenttiin, niin se monesti haluaa tulla myös lepäämään ruokakipon viereen. Lähin hakemaan puhelinta toiselta puolelta kämppää ja mietin, että jumalauta jos koko valkonen viltti on ihan mustikassa ku tuun takasin. Mutta ehei, ei tuo kyllä koske noihin ruokiin vaikka oiskin kahestaan ties millasen herkkuannoksen kanssa. Mutta kyllähän se asia opeteltiinkin jo ihan pentuna ja tosi nopeesti tämä sen kyllä oppikin. Ei se syö vaikka jotain tippuiskin lattialle sen naaman eteen eikä yleensä syö kädestäkään annettuna mitään spesiaalimpaa ellei oo lupaa. Lihapullaa voi vaikka yrittää työntää sen suuhun niin se ei syö ellei oo lupaa :D Raasu.. Mutta hyvä näin! Kerran yksi vieras mies yritti antaa sille herkkua, mutta tää ei ottanut - vitsi miten ylpeä olin!


Taisin mainita siitäkin, kun vaatteiden päälle on aina pakko päästä makaamaan tai seisomaan..?





 takki Zoey M / toppi H&M / housut House of Brandon (täältä) / kengät Nike

Sain nää housut House of Brandonilta ja vinkki viitosena pakko sanoa, että mulla on koko xs ja nää ois vielä paremmat jos mulla ei ois ihan näin lyhyet töppöjalat :D Eli jos otatte niin harkitkaa pienempää kokoa ku yleensä :) Ja toisena vinkki viitosena se, että nuo mustat resorit (onko se sana resori??) saa "pois" kun se vaan kääntää tuonne sisäpuolelle, mutta ite tykkäsin niistä noin ainakin tällä kertaa.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Itsensä kyseenalaistaminen on vain hyväksi


Vain hyväksi..? Tiedän, että se on oikeasti vain hyväksi vaikken olekaan vielä päässyt täysin yli tästä kyseenalaistamisesfiiliksestä.. Mulla tulee aina välillä niitä tunteita, että miksi mun pitää päivittää blogiin kuvia itsestäni? Miksi mun pitää päivittää kuvia yhtään mistään yhtään minnekään? Miksi mun täytyy meikata? Miksi mun täytyy "yrittää näyttää hyvältä"?

Tää saattaa kuulostaa liittyvän pitkälti blogiin ja sosiaaliseen mediaa, mutta ehei.. Tää satunnaisesti tuleva ajatus on ihan yleisesti siitä, että miksi pitää näyttää hyvältä, olla kivat vaatteet, räikeää huulipunaa. Miksi kaikki sellainen on jotenkin niin tärkeää.





Mulla on ollu viimepäivät hirveää haipakkaa enkä oo ehtinyt päivittää blogia enkä treenata. Puhumattakaan siitä, että oisin ehtinyt tai edes jaksanut panostaa itseeni. Varmaan viikko sitten oon viimeksi laittanut hiuksia tai meikannut kivasti. Jotenkin ihokin on nyt 'läikikkäässä' kunnossa.. Hyvä meikkivoidekin on loppu.. Nämä kuvat suoraan työpäivän jälkeen likaisten ja takkuisten hiusten kanssa. Niin ja eihän mulla meikkiäkään ole edes nimeksi asti.

Tää ärsyttää mua itseäni ihan valtavasti! Ei se, että oon ilman meikkiä likasilla hiuksilla ja verkkareissa. Vaan se, että sosiaalisessa mediassa pitäis aina olla niin tiptop. Aina voi sanoa, että no eihän pidä, mutta kyllähän se on juurikin sitä mitä halutaan. Jopa niiden huonojen kuvien pitää olla täydellisiä huonoja kuvia :D Jos joku on somessa väsynyt ja sairas, ei hän näytä oikeasti väsyneeltä ja sairaalta vaan someväsyneeltä ja somesairaalta :D TIIÄTTEKÖ mitä tarkotan?!

Mua ärsyttää se, että asian pitää vaivata mua. Miksi mua ahdistaa se, ettei mulla oo törkeän kivoja kuvia ladata instagramiin? Miksi?! Ei se yleensäkään ärsytä, niin miksi nytkään!

housut Adidas / paita Ginatrigot / kengät Nike


Alan helposti miettimään itseäni, että oonko jotenkin pinnallinen, oonko jotenkin tyhmä, enkö kiinnitä huomiota niihin oikeasti tärkeisiin asioihin elämässä.. Tottakai kiinnitän ja en todellakaan ole pinnallinen vaikka tykkäänkin näyttää hyvältä. Tähän taas, että voiko joku muka ihan oikeasti, vilpittömästi, käsi sydämellä sanoa, ettei tykkää näyttää hyvältä...? Ehkä juurikin se mun syvällisyys ja pohdiskelevaisuus on sitä, miksi näitä ajatuksia tulee :D Säikähdän jotenkin sitä kun huomaan tuollaisten asioiden vaivaavan mua.. Aattelen, että nyt myyn kaiken omaisuuden kirppiksellä enkä käytä koskaan mitään huulipunaa. Oon ehkä vähän äkkipikainen ja malttamatonkin persoona, myönnetään :D

Näitä kuvia otettaessa olin kuitenkin iloinen - näette sen varmaan myös mun kasvoilta.. Naama oli ihan epätasainen, hiukset yhtäaikaa rasvaiset ja sähköiset, väsy töiden jälkeen ja paita hikinen kun kävelin 300m töistä kotiin. (Älkää kysykö miten tollasella matkalla tuli hiki.) Poikaystävä härnäs mua ja huuteli kameran takaa kaikkea "oooh, very sexy, beautiful, perfect" esittäen jotain ulkomaista ammattikuvaajaa.. :D Yritä siinä sitten olla naama peruslukemilla.

Mua ei haitannu yhtään se, että näytin tältä vaan mietin, että vähän kiva ottaa tällaisia ei-niin-siloiteltuja kuvia. Oisin itseasiassa halunnu kuvat tänään vielä triplasti likasemmilla hiuksilla ja mustissa verkkareissa, mutta ei vaan ehtiny eikä ollu kuvaajaakaan lähettyvillä :D

Mikä se ihme ahistus sitten on?? Joku ajatus siitä, että tällainen ei ehkä olekaan tarpeeksi hyvä sosiaaliseen mediaan? Joko pitää oikeasti olla surkeaa, jotta sille voi naureskella tai sitten tosi hyvää, mutta tällaista arkista mitäänsanomatonta ei voi olla? :D

Niin ja tämä mun pohdinta ei liity varsinaisesti itse someen ja siihen mikä siellä on hyväksyttävää tai tykättyä.. Vaan siihen, että miksi mun pitää miettiä sitä? Yleensä en siis mieti ja siksi tää välillä tuleva fiilis onkin varmaan niin pelottava.

Ei mua mietitytä laittaa meikittömiä kasvojani ja likaisia hiuksiani nettiin, vaan mua mietityttää se, että jos se ei tavallaan kelpaa? Jos ei se oo "tarpeeksi hyvä"? Mutta sitten taas ärsyynnyn siitä, että tuollainen ajatus edes tulee mun mieleen :D Ketä varten täällä muka pitäis olla tarpeeksi hyvä? Itse oon tyytyväinen itseeni, kelpaan poikaystävälleni ja koira haluaa aina nuolla mun naaman näytän sitten miltä tahansa. Mikä tässäkin siis olis edes se ongelma? Niin, ei mikään :D


Mun mielestä kaikkia asioita on hyvä pohtia, itseään, omia ajatuksiaan ja kaikkea mahdollista. Itsensä ja omien tekemisten kyseenalaistaminen on oikeasti vain hyväksi. Silloin huomaa paljon syitä miksi mitäkin tekee, miksi jotain ei halua tehdä, minkä takia jotain pitäisi tehdä, minkä takia jotain ei pitäisi tehdä, mikä on hyväksi ja mikä huonoksi.

Tuleeko teille muille koskaan sellaisia fiiliksiä, että "minkä takia mää nyt oikeasti ees laitan tämän kuvan instagramiin?" tai "miksi mun on pakko herätä puol tuntia aikaisemmin, että ehdin laittautua kouluun?" tai "miksi en voi vaan laittaa tätä poikaystävän liian isoa ja pehmosta hupparia luennolle?" tai "miksi mun pitää ottaa nopeasti kuva herkkuannoksesta ennenku voin syödä sen?"

Monesti itse laittaudun siksi kun itsellä tulee siitä hyvä olo ja tykkään laittautua, mutta mun mielestä on täyttä paskapuhetta sanoa, että sen tekis ihan aina pelkästään itseään varten.. Aina ei vaan jaksa, aina ei vaan kiinnosta, aina ei vaan ehdi. Miksi se on silti jotenkin niin pakko..

Ja pakko sanoa, että määhän oon siis puolet ajasta koulussa kollareissa - ei tälläsissä kivoissa vaan sellasissa, että poikaystävä käyttää niitä SAMOJA joskus reenatessa >:D Että mun kohdalla kyse ei oo siitä, ettenkö vois mennä just sen näkösenä esim kouluun tai keskustaan. Vaan se, että ihmiset tykkää enemmän jos meen kivannäkösissä kamppeissa ja hyvännäkösenä..


Ja jos totta puhutaan, niin tälle itseni kyseenalaistamiselle oli suurena syynä teiän toinen toistaan upeammat kommentit siihen hoi tutut ja tuntemattomat -postaukseen :D Ristiriitaista sinänsä, sillä lähes kaikki kehuitte mun aitoutta.. Se vaan jotenkin yllätti mut miten ihanasti te kirjoititte ja asetti mulle ehkä jonkun sellaisen riman, että mun pitää olla teidän kehujen arvoinen.. Ja siihen päälle se, kun heti jouduin pitämään monen päivän tauon kun en vaan ehtinyt istua blogin ääreen.. Ihan ku oisin pettäny teiän heti kaikkien upeiden kommenttien jälkeen!

Sitten hengittelin syvään, vaahtosin tänne asiasta, nyt painan julkaisenappia ja oon jälleen oikein tyytyväinen! Voin laittaa tänne tämän postauksen vaikkei tämä ollutkaan sitä tähtitieteellistä tasoa, jota oisin halunnu. Voin laittaa instagramiin kuvan omasta meikatusta naamasta ilman, että alan heti pohdiskelemaan oonko narsisti. JEEE kylläpä tää blogi oli taas hyvä terapiakanava! :'D Veikkaan, ettei puoletkaan jaksanu lukea kaikkea eikä lukeneistakaan puolet tajunneet mun epämääräisen selityksen ydintä.. Ei se haittaa, ootta mahtavia ja vieläkin hihittelen niille teiän kommenteille!

Nyt on saatu päivitettyä blogia ja lähen tästä salille, joten sitten on melkein viikon kasvaneet kaks erillistä kynnystä ylitetty :D


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Nizzan hattaramaisemat


Pariisi, Cannes ja Nizza... Tykkään niistä kaikista niin älyttömästi! Ilmeisesti pitäis koluta vielä muitakin paikkoja Ranskasta kun se tuntuu kokonaisuudessaan oleva maa mun mieleen..

















Nizzassahan me käytiin ihan vaan puolen päivän reissu kun varsinaisesti oltiin Cannesissa. Nizzasta jäi kuitenkin paljon nähtävää ja olihan siellä järkyttävän kaunista, eritavalla kuin Cannesissa! Cannesiin kuitenkin pääsin tutustumaan paremmin ja silloin reissun aikoihin enemmän postailinkin ja kun nyt vielä myöhemminkin miettii niin se paikka oli todella positiivinen yllätys! Se oli jotenkin jännä yhdistelmä vanhaa ja uutta, rantaa ja kaupunkia, pikkukylän tuntua ja kunnon shoppailupaikkoja. Ehkä se iski muhun niin paljon siksi, kun en oo koskaan ollut missään vastaavanlaisessa puhumattakaan siitä kuinka kaunista ja kuvauksellista siellä oli kaikkialla :) Nizza puolestaan oli selvästi isompi paikka ja tällä tarkoitan sitä fiilistä, sillä sieltä puuttui sellainen söötti tunnelma, joka taas Cannesissa oli.. Heh, aloin sitten puhumaan Cannesista vaikka pitäis ilmeisesti puhua Nizzasta :D En kuitenkaan osaa sanoa Nizzasta muuta kuin, että maisemissa ei todellakaan ollu valittamista ja sieltä löyty hirveesti kaikkia hyviä shoppailupaikkoja!


torstai 9. huhtikuuta 2015

Random photo diary

Ensinnäkin kiitos ihan mielettömästi teille kaikille, jotka kirjoittelitte edelliseen postaukseen! Tiesin, että siellä on huippuja tyyppejä ja musta oli mahtavaa kuin te oikeesti kerroitte jotain ihan pimeitäkin juttuja välistä - just sellasta halusinkin! :D Mulla on mennyt viisi tuntia jo noihin kommentteihin vastaillessa, joten antakaa mulle vähän armoa kun pidän pikku breikkiä vastailun välissä ettei sormet oo ihan mutkalla..

Oon nauranu jostain kumman syystä ääneen lähes jokasen kommentin kohdalla ja nauramisen välissä tihrustin itkua kun olin niin otettu siitä kuinka moni mulle kirjoitti - ja kuinka moni kirjoitti vielä niin pitkiä romaaneja!! Ei muuta kuin ootte aivan mahtavia!

Nyt pääsette katselemaan sekalaista kuvapläjäystä, toivottavasti tykkäätte!





Törmäsin netissä sellaseen juttuun, jossa oli jotain surullisia tv-muistoja lapsuudesta ja katsoin eka pätkän Bambin äitin kuolemasta ja se oli ihan pirun ahdistava vaikken ees muistanu sitä. Sitten katsoin Leijonakuninkaasta sen kun Mufasa kuolee ja purskahdin itkuun niinkuin Lontoossakin kun käytiin katsomassa musikaaliversio. Mää vaan itkin ja menin eteisen matolle paijailemaan Rockya kun se söi luuta.. Piipitin sille jotain "onneksi äitillä on sut.." ja se vähän väliä lopetti luun syömisen ja pysähty tuijottamaan mua, anto pusun ja jatko taas luun jyystämistä :'D Varmaan mietti, että nainen mitä täällä taas tapahtuu..






Maalasin olohuoneessa hyllyä ja laitoin Rockyn eristykseen ettei se häiritsis eikä joutuis ehkä niin paljoa haistelemaan sitä käryä, mutta uskollisena seurakoirana Rocky oli erittäin tyytymätön tähän ratkasuun.. Millon se yritti puskea jostain tuolin raosta ja millon se taas tulin sohvan yli.. Kyllä se sitten malttoi pysyä pois kun tarpeeksi tiukasti sanoi ja meni sänkyyn nukkumaan :)





Tää äijä on millon missäkin kiipeilemässä, tuoleilla, selkänojilla, meiän päällä ja ikkunalaudoilla. Eikö niiden pitäis olla enemmän kissojen juttuja..?








Ei luoja alko tekemään mieli suklaakeksejä vaikka kohtalaisen vastikään vedinkin nassuun tällasen annoksen, jonka päivitin mun instagramiinkin. Älkää huoliko, päivitän instakuvan reseptin kyllä tännekin ;)


Poikaystävä löysi sattumalta popcornin tuolta sohvan välistä ja siitäkös Rocky innostui :DD Kuin outoa edes löytää popcornipallero sohvatyynyjen välistä.. Tai no eihän se edes ole outoa kun niitä vetää kulhokaupalla sohvalla maaten, mutta ehkä se oli tässä tapauksessa tilannesidonnaista se outous..



Nukkuuko teijän muitten koirat verhojen alla? Joskus Rocky on tälleen ja joskus ihan kokonaan, että melkeen ehin jo säikähtää, että se on hävinny..



Tyypillinen mun treenihetki "teenpäs tässä minuutin vatsalihaksia kun maali kuivuu" ja Rocky raukka seuraa tapahtumia eristyksestä :DD


Tiiätte varmaan ne ilmeet kun koira tietää, että on tehny jotain luvatonta :'DDD Tuolin tarkoitushan ei ollut se, että olkkariin tullaan sitten sohvan kautta..







Rocky tulee mun mukaan aina vessaankin ja joskus se jää vielä hetkeksi sinne makailemaan kun lähen. Monesti tuo ovi menee sitten itestään tälleen raolleen ja no en määkään sitä ihan levälleen halua jättää. Noh, Rocky luulee aina ettei sillä oo lupaa tulla pois sieltä niin jonkun vartin päästä kuuluu aina pikkunen vinkasu ja hoksaan, että taas se yks on jumissa siellä vessassa.. :D En kestä miten reppana..


Tein jo kauan sitten teille yhtä tutoariaalia, mutta se sitten vähän jäi.. Ehkä saan sen lätkästyä tänne jossakin muodossa vielä joskus..

Toivottavasti tykkäsitte katella ja ihanaa iltaa kaikille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...